Milloin aivoissa on häiriö?

Milloin aivoissa on häiriö?


Jokaisen ihmisen aivot ovat yksilölliset. Ei ole olemassa kaksia täysin samanlaisia aivoja.

 

Geenit, elämänkokemukset, kasvumpäristö ja elintavat muokkaavat aivoja. Kenelläkään toisella ei ole täysin samoja geenejä ja elämänkokemuksia kuin sinulla - siksi kenelläkään ei voi olla täysin samanlaiset aivot kuin sinulla. 

Jokaisessa ryhmässä on kymmeniä erilaisia aivoja. Tätä aivotoimintojen monimuotoisuutta kutsutaan neurodiversiteetiksi. Luonnossa vallitsee biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus. Maapallolla vallitsee kulttuuridiversiteetti, kulttuurien moninaisuus. Kaikkialla, missä on ihmisiä, vallitsee neurodiversiteetti - neurologisten piirteiden moninaisuus. 

Jokaisen ihmisen aivoissa on sekä vahvuuksia että heikkoja alueita. Ei ole olemassa "täydellisiä" aivoja, joissa ei olisi lainkaan heikkoutta tai kömpelyyttä jollakin aivoalueella. 

Aivoja voi verrata sademetsään, jossa vilisee kasvua, kukoistusta, kuihtuneita polkuja, valintaa ja kilpailua. Luonnossa kukin kasvi ja eläinlaji etsii sille sopivan kasvuympäristön. Samalla tavoin ihmisen kannattaa muokata elin- ja oppimisympäristöään sellaiseksi, että se sopii omille yksilöllisille aivoille. 

Kun tiedostat aivojesi vahvuudet ja heikot kohdat, ymmärrät paremmin yksilölliset tarpeesi. 



Neurologiset ja psykiatriset diagnoosit kuvaavat sitä, millä tavoin tietyt yksilölliset, synnynnäiset tai tilapäiset aivotoiminnan piirteet saattavat vaikeuttaa arjessa pärjäämistä ja ryhmässä toimimista. 

Neurologisia ominaisuuksia kuvataan usein "ongelmiksi" ja " häiriöiksi". Monesti kyse on enemmänkin  persoonallisuuden piirteistä ja aivojen yksilöllisyydestä kuin häiriöstä. 

 

Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymän diagnoosi poistettiin kansaivälisestä psyykkisten sairauksien diagnoosiluettelosta, koska sen diagnoosikriteerien katsottiin olevan liian epämääräiset, jotta sitä voisi kutsua sairaudeksi. Aspergerin oireyhtymä, kuten muutkin neurologiset oireyhtymät, tarkoittaa myös vahvuutta, ei pelkästään ongelmia. 

Aivotutkimuksissa on havaittu, että Aspergerin (AS) diagnoosin saaneilla on muutamia poikkeamia etuotsalohkon ja päälakilohkon aineenvaihdunnassa. Yhdessä tutkimuksessa todettiin, että AS-piirteisten etuotsalohkon alueella erittyi tavanomaista enemmän N-asetyyliasparaatti -nimistä aminohappoa. Mitä enemmän N-asetyyliasparaattia erittyi, sitä vahvemmin henkilöllä oli pakonomaisia, intensiiviä kiinnostuksen kohteita ja hyvin kaavamaista käyttäytymistä. 

Toinen kiinnostava löydös oli koliinin eritys aivoissa. Mitä enemmän AS-piirteisen henkilön aivoissa erittyi koliinia, sitä enemmän hänellä oli heikkoutta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. 

Intensiivinen kiinnostus ja keskittyminen tiettyihin aihepiireihin on suuri vahvuus, jota kannattaa hyödyntää opinnoissa ja työelämässä. 



ADHD

ADHD eli Attention Deficit Hyperactivity Disorder on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö.  Lapsuus- ja nuoruusiässä se aiheuttaa keskittymis- ja impulsiivisuusvaikeuksia, jotka useimmiten häiritsevät merkittävästi arjessa toimimista, kaveruussuhteita ja ryhmiin sopeutumista. Iän ja aivojen kehittymisen myötä ylivilkkaus yleensä vähentyy. Tarkkaavaisuushäiriö voi ilmetä myös ADD:na eli pelkästään tarkkaavuuden ongelmina ilman ylivilkkautta.

Noin 50 prosenttilla lapsena ADHD-diagnoosin saaneista on tarkkaavaisuus- ja impulsiivisuusvaikeuksia myös aikuisena - ja 50 prosentilla ei ole merkittäviä, arkea vaikeuttavia oireita enää juuri lainkaan.

Aikuistumisen myötä ADHD-piirteet voivat osoittautua vahvuudeksi. ADHD-piirteiset ovat usein tarmokkaita tekemään töitä, luovia, sanavalmiita ja rohkeita sosiaalisissa tilanteissa. Nämä piirteet voivat johtaa hyvään työuraan. Tehtävien aloittaminen voi monesti olla haastavaa, mutta vauhtiin päästyään ADHD-piirteisillä on taipumusta tehdä töitä sinnikkäästi ja voimia säästelemättä, joskus aivan liikaa. Kun ADHD-piirteinen motivoituu jostakin asiasta, hän pystyy keskittymään hyvin.  Joskus hän hyperfokusoituu eli uppoutuu täysin mielenkiinnon kohteeseensa ja sulkee mielestään kaiken muun. 

Elämässä on paljon asioita, jotka eivät ole valtavan innostavia, silti ne täytyy tehdä. Nämä arjen rutiinit ja velvollisuudet voivat olla ADHD-piirteiselle haastavia. 

ADHD:n katsotaan johtuvan häiriöstä dopamiinin erityksessä. Tutkimuksissa on löydetty yksi entsyymi  (dopa decorboxylase), jolla saattaa olla vaikutusta ADHD-oireisiin, koska se estää dopamiinin eritystä. ADHD:n hoitoon on kehitetty useita lääkkeitä, joilla vaikutetaan dopamiinin määrään hermosolujen välillä. Lapsuusiässä nämä lääkkeet eivät tutkimusten mukaan altista päihdeongelmille, vaan ehkäisevät niitä. Aikuisiässä lääkkeet voivat oikein käytettynä helpottaa työelämään sopeutumista. 

ADHD-oireita voi lievittää hyvällä ruokavaliolla, stressinsäätelyllä, aktiivisella liikunnalla ja säännöllisillä elämäntavoilla. Aivoystävällinen ravinto, terveelliset elämäntavat  ja kannustava ympäristö helpottavat ADHD-piirteitä ja tuovat oireyhtymän vahvat puolet, kuten luovuuden ja yritteliäisyyden esiin. 



Autismin kirjo

Autismia on monen asteista. Yleensä vanhemmat huomaavat noin 2 - 3 vuoden iässä, että heidän lapsensa ei kehity samoin kuin muut lapset.  Autismin pääoireita ovat: 

Kommunikointivaikeudet Syvästi autistinen henkilö ei kommunikoi välttämättä lainkaan puhumalla eikä käyttämällä kasvonilmeistä. Lievemmissä autismin muodoissa puhe voi olla monotonista. Autistisista piirteistä voi kertoa myös se, että henkilö puhuu taukoamatta välittämättä lainkaan toisten ihmisten puheenvuoroista, mielipiteistä tai tarpeista, esimerkiksi siitä, että keskustelukumppani sanoo haluavansa lopettaa keskustelun, koska hänellä on kiire. 

Toistuvat rutiinit  Monesti autistiset ihmiset nauttivat toistuvista rutiineista, kuten tietyn tavaran pyörittelystä käsissä, musiikin kuuntelusta tai tietyistä rutiinikysymyksistä vuorovaikutustilanteissa. Rutiiinin muuttuminen tai poistuminen voi hämmentää ja häiritä autistista ihmistä huomattavan paljon. 

Vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa Autistiset ihmiset välttelevät yleensä katsekontaktia ja heidän voi olla vaikea ymmärtää toisten ihmisten tunteita, tarpeita ja kasvonilmeitä. Heillä on aistiyliherkkyyttä, joka voi vaikeuttaa vuorovaikutustilanteita. Monet autistiset ihmiset eivät voi sietää kevyttä kosketusta. Vaatemateriaalien kosketus ihoa vasten voi olla heille epämukavaa, samoin kovat äänet ja kirkkaat valot. Aistiherkkyydet ovat yksilöllisiä. Jotkut autistiset ihmiset voivat tuijottaa tuntikausia kirkasta valoa. 

Autismia voidaan hoitaa kuntoutuksella ja oireisiin sopivalla lääkityksellä. Lievät autistiset piirteet eivät välttämättä vaikeuta elämää kovinkaan paljon, jos onnistuu luomaan omille aivoille sopivan elämäntyylin. Opinnot, työ ja asuinpaikka on mahdollista valita niin, ettei autismin piirteistä ole juurikaan haittaa. Omat yksilölliset haasteet sosiaalisissa tilanteissa kannattaa tiedostaa ja vuorovaikutustaitoja voi harjoitella esimerkiksi terapiassa. Jos silmiin katsominen on ylivoimaista, voi opetella katsomaan keskustelukumppanin otsaan, niin ei anna itsestään välttelevää ja epäkiinnostunutta vaikutelmaa.



Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on sairaus, jossa mielialat, käyttäytyminen ja energiatasot vaihtelevat jyrkästi. Sairaus on perinnöllinen ja usein se alkaa nuoruudessa jonkin traumaattisen kokemuksen jälkeen. Tutkimuksissa on löydetty useita poikkeamia kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien aivoissa. Heidän etuotsalohkossaan on tavanomaista vähemmän gliasoluja eli hermotukisoluja. Myös aivojen valkoista ainetta eli myeliiniä ja aksoneita on vähemmän. Heidän aivokurkianen on tavanomaista pienempi ja hippokampuksessa on vähemmän neuroneita. 

Kaksisuuntainen mielialahäiriö eli bipolaarisuus voidaan onnistua pitämään tasapainossa lääkityksellä ja elämäntavoilla. Hyvä, aivoystävällinen ravinto, säännöllinen liikunta, läheiset ihmissuhteet ja hyvä stressinsäätely auttavat hoitotasapainon ylläpidossa. 



Kielelliset erityisvaikeudet

Kielelliset erityisvaikeudet tarkoittavat lukemisen, kirjoittamisen, sanojen ja äänteiden ymmärtämisen, sana- tai lausejärjestyksen muodostamisen sekä asioiden nimeämisen ongelmia. Vaikeudet voivat liittyä yhteen tai muutamaan edellä mainitusta tai kaikkiin. 

Kun puhuminen, kirjoittaminen  tai lukeminen on vaikeaa, oppilaasta saattaa tuntua, että hän on tyhmä. Kyse ei ole tyhmyydestä eikä kielellisillä erityisvaikeuksilla ole mitään vaikutusta älykkyyteen. Aivojen vasemmassa etuotsalohkossa on alueita, jotka vastaavat kielellisestä prosessoinnista. Tällä alueella on jokin häiriö, joka vaikeuttaa kielen prosessointia. Samanaikaisesti monet muut aivojen alueet ovat vahvoja. Kielellisiä erityisvakeuksia omaava oppilas voi olla esimerkiksi liikunnallisesti lahjakas, taitava ajattelun taidoissa, hyvän itsetuntemuksen omaava, luova, visuaalinen, musikaalinen tai energinen. 

Tutkimuksissa on todettu, että kielellisiä erityisvaikeuksia omaavat aivot joutuvat tekemään viisi kertaa enemmän töitä kuin tavanomaisesti kieltä prosessoivat aivot. Ei ihme, että oppilaat monesti uupuvat koulutyöhön tai alkavat vältellä oppimista. Kannustava ympäristö ja itsetunnon tukeminen ovat ensisijaisen tärkeää. Kaikki tarjottu tuki ja erityisopetus kannattaa ottaa vastaan. Kielellisiä erityisvaikeuksia voi kuntouttaa neuropsykologisessa kuntoutuksessa.  

 

Matematiikan oppimisvaikeus

Matematiikan oppimisvaikeudet näkyvät jo alakoulussa. Ne tarkoittavat peruslaskutaitojen oppimisen vaikeuksia, joita ei voi selittää kiinnostuksen puutteella eikä sosiaalisilla tekijöillä. 

Matematiikan oppimisvaikeuksien hoidossa on tärkeää, ettei laskeminen muutu ahdistavaksi asiaksi ja välttelyn kohteeksi. Monimutkaisempaa matematiikkaa kaikkien ei tarvitse hallita, riittää kun saavuttaa itselle hyvän ja hyödyllisen matematiikan osaamistason. 



Epilepsia

Epilepsiakohtaus on häiriö aivojen sähkötoiminnassa. Kuka tahansa voi saada kertaluontoisen epileptisen kohtauksen. Syynä satunnaiseen kohtaukseen voi olla kova stressi, valvominen tai päihteiden vierotusoireet. Jos kohtaukset toistuvat, ihminen on sairastunut epilepsiaan. 

Eptileptinen kohtaus aiheuttaa tajuttomuuden sekä kouristelua tai tajunnan sumentumisen. Kohtaus kestää muutamia minuutteja. Jos kohtaus jatkuu yli viisi minuuttia, pitää lähteä lääkäriin. 

Jos olet paikalla jonkun saadessa epileptisen kohtauksen, sinä voit auttaa. Älä yritä estää kouristelua äläkä laita mitään kohtauksen saaneen suuhun. Laita pään alle jotain pehmeää, jotta hän ei satuta päätään. Älä hätäänny. Kohtaus kestää muuutamia minuutteja. Kun kouristelu alkaa vähentyä, käännä hänet kylkiasentoon niin, että hänen on helppo hengittää. Jos kohtaus jatkuu yli viisi minuuttia, kyseessä on hänen ensimmäinen kohtauksensa tai hän on satuttanut itsensä kohtauksen aikana, soita hätänumeroon 112. Tarkat ensiapuohjeet löydät täältä 

 

Migreeni ja muut päänsäryt

Päänsärky on tyypillinen aivotoiminnan ohimenevä häiriö, joka johtuu usein alhaisesta verensokerista, jumiutuneista hartialihaksista tai väsymyksestä. Jos päänsärky on toistuvaa, kannattaa kääntyä terveydenhoitajan puoleen. 

Migreeni on neurologinen sairaus, joka aiheuttaa voimakkaita pääsärkykohtauksia. Migreeni saa alkunsa aivorungon alueelta. Sen alkuoireita ovat usein niskasärky ja ainoastaan toisessa aivolohkossa tuntuva päänsärky. Migreenin voi laukaista väsymys, stressi, hormonaaliset muutokset, voimakas valo tai haju. 

Aivorungosta lähtee kolmoishermo, joka toimii pään ja kasvojen alueen tuntohermona sekä verenkierron säätelijänä. Kolmoishermo alkaa lähettää kipusignaaleja aivojen kipuun reagoiville alueille. Migreenikohtaus voi aiheuttaa toimintakyvyn tilapäisen menetyksen, pahoinvointia ja voimakasta aistiherkkyyttä: Valo ja äänet voivat tuntua sietämättömiltä. 

Migreenikohtaus kestää muutamasta tunnista useisiin vuorokausiin. Kohtausta seuraa jälkivaihe, jolloin olo voi olla joko väsynyt tai ylienerginen. Jälkivaiheineen kohtaus kestää jopa 5 - 6 vuorokautta.  Lisätietoja migreenistä saat Suomen Migreeniyhdistyksen nettisivuilta

Aivotärähdys

Aivotärähdys on lievä aivovamma, joka menee ohi. Aivotärähdyksen voi aiheuttaa päähän osunut kova isku.

Aivotärähdyksen saadessaan ihminen ei mene tajuttomaksi, ei kouristele eikä menetä muistiaan yli kymmeneksi minuutiksi. Jos edellä mainittuja oireita ilmenee, pitää lähteä tarkistamaan tilanne lääkärin vastaanotolle. Lääkäriin on lähdettävä myös, jos käsissä tai jaloissa on tunnottomuutta tai lihasheikkoutta, ihminen näkee kaksoiskuvia tai näössä on muita häiriöitä tai hänellä on vaikeuksia puhua ja ymmärtää puhetta normaalisti. 

Aivotärähdys aiheuttaa päänsärkyä, väsymystä ja pahoinvointia. Aivotärähdyksen saannin jälkeen ei saa jäädä yksin eikä seuraavaa yötä saa viettää yksin. Potilas pitää herättää kaksi kertaa yön aikana voinnin tarkistamiseksi. 

Aivotärähdyksen oireet katoavat yleensä muutamassa päivässä. Lepo ja rasituksen välttäminen on tärkeää. Urheilutreenit pitää jättää väliin toipumisen ajaksi. Jos isku on ollut tavallista aivotärähdystä kovempi, väsymys ja päänsärky voivat jatkua pari viikkoa. Jos oireet eivät hellitä, tarvitaan lisätutkimuksia.



Touretten oireyhtymä

Touretten oireyhtymästä kirjoitettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1825. Ranskalainen neurologi Jan-Marc Itard kuvaili tuolloin teksissään naista, jolla oli ollut tic-oireita seitsemän vuoden iästä alkaen. Ticit ovat toistuvia, tahtomattomia äännähdyksiä ja liikkeitä. 

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1885 Georges Albert Edouard Brutus Gilles de la Tourette (1857-1904) kirjoitti kuvaukset useiden potilaiden tic-oireista. Kyse on siis hyvin vanhasta diagnoosista. 

Touretten oireyhtymän oireena ovat ticit, jotka voivat siis olla motorisia liikkeitä, ääniä, sanoja, lauseita tai liikkeen ja sanojen yhdistelmiä.

Touretten oireyhtymään vaikuttavat samat aivojen välittäjäaineet kuin ADHD-oireyhtymään: dopamiini, serotoniini ja noradrenaliini (tosin näiden välittäjäaineiden vaikutusta Touretten oireyhtymään ei ole täysin selvitetty). Osalla ihmisistä on sekä ADHD:n, OCD:n (pakko-oireinen häiriö) että Touretten oireyhtymän piirteitä. 

Touretten oireyhtymään vaikuttavat aivojen tyvitumakkeet, jotka sijaitsevat etuaivoissa. Tyvitumakkeilla on vaikutusta oppimiseen ja motoriikkaan. Ne estävät tarpeettomien ja ei-toivottujen liikkeiden syntyä. Jos tyvitumakkeissa on häiriö, se voi aiheuttaa ei-toivottuja liikkeitä.  Touretten oireyhtymää voidaan hoitaa lääkkeillä, mutta useinkaan lääkehoitoa ei tarvita, koska ihmiset oppivat pärjäämään ticien kanssa. Ticin voi oppia harjoittelemalla ennakoimaan ja lieventämään. Joskus ticit lieventyvät tai häviävät iän myötä. 

Ihmisille kannattaa kertoa avoimesti Tourettesta. Monet suhtautuvat ticeihin ymmärtäväisesti ja jättävät ne huomioimatta, kun he tietävät, mistä on kyse. 

 

Lähde:
Neuroscience For Kids, Washingtonin yliopisto


FAS (Fetal Alcohol Syndrome)

Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa syntyvälle lapselle FAS-oireyhtymän. Se näkyy tiettyinä kasvonpiirteinä: Pää on tavallista pienempi, kasvonpiirteet ovat latteat ja nenä lyhyt. FAS voi aiheuttaa myös kognitiivisia vaikeuksia, motoriikan heikkoutta, oppimisvaikeuksia ja impulsiivisuutta. 

FAS-piirteiset kompensoivat useimmiten oireyhtymän haittoja aivojensa ja luonteensa vahvuuksilla, kuten sosiaalisuudella, sanavalmiudella, kekseliäisyydellä, energisyydellä, sitkeydellä ja tahdonvoimalla. 



Traumat ja traumaperäinen stressihäiriö

​Trauman voi aiheuttaa kokemus, joka ylittää psyykkisen sietokyvyn. Se on muisto, joka jättää aivoihin jäljen turvattomuudesta, pelosta, uhasta tai jännityksestä. 

Yleisin trauma on kiintymyssuhdetrauma -  kokemus siitä, ettei ole tullut lapsena hyväksytyksi, rakastetuksi, nähdyksi ja kuulluksi. 

Traumoista voi selvitä traumatisoitumatta, jos  ympärillä on välittävien ihmisten turvaverkosto ja aivoihin on kehittynyt psyykkistä joustavuutta, resilienssia. Resilienssi on kykyä käsitellä vastoinkäymisiä, oppia niistä ja jalostaa niistä voimavaroja. 

Joskus kokemukset ovat niin kovia, ettei psyykkinen joustavuus auta. Silloin traumaattiset muistot koteloituvat, niiden avaaminen tuntuu liian tuskalliselta. 

Jos ihminen elää pitkään äärimmäisen stressavissa ja uhkaavissa olosuhteissa, hänelle voi kehittyä traumaperäinen stressihäiriö.  Aivot ovat kaiken aikaa hälytystilassa ja rauhoittuminen on hyvin vaikeaa. 

Traumat ja traumaperäiset stressihäiriöt tarvitsevat asianmukaista hoitoa. Aluksi mielen psyykkistä tilaa pyritään vakauttamaan niin, että ihminen kokee olevansa turvassa ja että hänellä on voimavaroja vaikeiden muistojen terapeuttiseen työstämiseen. Kun voimavaroja ja vakautta on riittävästi, voidaan aloittaa traumaterapia tai muu psykoterapeuttinen työskentely. 

Traumoja voidaan avata myös taiteen avulla. Jos puhuminen on vaikeaa, traumaa voi käsitellä maalaamalla sen paperille väreiksi, muodoiksi ja symboleiksi. Traumoja voi käsitellä myös kirjoittamalla tarinoita ja biisejä. Esimerkiksi newyorkilaisessa kidutuksen uhrien auttamiseen erikoistuneessa kriisikeskuksessa työskentelee teatteriryhmä. Kriisikeskuksessa on oivallettu, että ihmiset eivät aina pysty puhumaan terapeutille kokemastaan. Mutta he pystyvät kertomaan tarinansa teatteriryhmälle, joka tekee siitä näytelmän. 

Masennus

Masennus on neuroniverkon sairaustila. Neuroniverkoston mielialan ja toimintakyvyn säätelystä vastaavat osat lamaantuvat stressihormoni kortisolin "painosta".

Seurauksena on, että ihmisen on vaikea säädellä tunteitaan ja toimintatarmoaan. Aivan yksinkertaisetkin arkiset asiat voivat tuntua ylivoimaisilta ja tunteet voivat olla joko turtuneet (mikään ei tunnu enää miltään) tai voimakkaat ja hallitsemattomat (itkemistä ei pysty lopettamaan / olo on jatkuvasti ärtynyt / ahdistaa ja pelottaa).

Masennuksen hoidossa on tärkeää pyrkiä aktivoimaan dopamiinin, serotoniinin ja endorfiinin tuotantoa aivoissa. Näiden välittäjäaineiden tuotantoa voi vauhdittaa liikunnalla, oleskelemalla luonnossa ja tekemällä asioita, jotka ovat itselle mielekkäitä ja motivoivia. Myös säännöllinen ja aivoystävällinen ruokailu on tärkeä osa masennuksen hoitoa.

Stressiä kannattaa pyrkiä vähentämään niin paljon kuin mahdollista, jotta kortisolin eritys tasaantuu ja masennusoireet alkavat lievittyä. 

Liikkeelle lähteminen ja oman toimintakyvyn aktivointi voi tuntua masentuneena täysin ylivoimaiselta. Toipumisen kannalta on kuitenkin tärkeää yrittää nostaa omaa energiatasoa tekemällä päivittäin asioita, jotka tuottavat 1) hyvää mieltä 2) aikaansaamisen tunnetta.

 



Skitsofrenia

Skitsofreniaa sairastavien mieli on jakautunut niin, että heidän on vaikea erottaa, mikä on todellista ja mikä ei. Sairaus puhkeaa yleensä kahdenkymmen ikävuoden tienoilla. Miehet sairastuvat yleisimmin 20 - 25 -vuotiaana, naiset 25 - 30 -vuotiaana. 

Skitsofrenia on yleisin psykoosisairaus. Sen oireita ovat harhat, hallusinaatiot ja harhaluulot.  Skitsofreniaan ei tunneta yhtä tiettyä syytä. Se voi olla perinnöllistä, sairauden puhkeaminen voi olla huumeiden käytön seurausta tai se voi puhjeta syntymässä saadun aivovammman seurauksena myöhemmällä iällä.

Skitsofrenian kanssa voi elää hyvää elämää. Lisätietoa skitsofreniasta saa osoitteesta Skitsofreniatietoa.fi

 

Lue myös: 

Onko naisten ja miesten aivoissa eroja?

 

 

Kuvat: Adobe Stock

MILLOIN AIVOISSA ON HÄIRIÖ.pdf MILLOIN AIVOISSA ON HÄIRIÖ